keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Viikon puurot ja pukit!


Mainio naapurimme, Pihlajamäen lähiöasema, oli jälleen pääosassa,
kun maanantaina 12. päivä kirkolla tarjoiltiin jouluateria ja juhlaohjelmaa
erityisesti alueen yksinäisille. Yusuf, Seppo ja Mikael rytmittivät menoa.
Ärri-koira tyytyi makoilemaan isännän vieressä. 


Tiistaina kirkko täyttyi senioreiden joulujuhlan väestä.
 Soittamisen ilo säteili tästä heidän kutsumastaan porukasta.
Pohjois-Helsingin musiikkiopiston "minipuhkut"
eli nuoret puhaltajat näyttivät taitojaan. Olisipa hauska soittaa itsekin! 


Kanttori x 2. Timon säestäessä Janne keskittyi laulamaan.


Keskiviikkona oli seurakunnan oma vanhemman väen joulujuhla.
Maire ja Susanna aloittivat runo- ja lauluesityksillä.


Lähiöaseman draamaryhmä oli koonnut näytelmän omista jouluisista kokemuksista.
Niihin kuului ilkkuvia tenavia...


...naapurin muistisairas mummo eksyksissä...


...joulupukkiin uskomista - pettymistä - ja uutta uskallusta.


Tietysti myös selfie joulupukin kanssa.




Eeva, Irja ja Eila olivat koonneet kiinnostavan koosteen vanhoista jouluperinteistä.
Millaisia joulupukkeja eri puolella Suomea onkaan keksitty
ennen tätä Korvatunturin punanuttua!

Laulut, puurot, piparitalojen arvonnat...
hyvä seura ja ilo Vapahtajan syntymäjuhlasta...
Kyllä näitä juhlia vaan on mukava viettää
ja virittäytyä tulevaan Jouluun!

- sari


sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Yhteyden juhlaa





Siloé-ryhmän lapset aloittivat messun soittamalla "kirkonkelloja" 
sekä tutulla Jumalan kämmenellä -virrellä. 
Lapset ensin - erityisesti nyt Lapsen oikeuksien päivänä.



Reilut sata henkeä koolla kongolais-ghanalais-virolais-suomalaista seurakuntaa.


Siloé-ryhmän vuoro laulaa.


Päivän evankeliumi Matt 25: 31-46 luettiin yhdessä. 
Samalla Helena esitti havainnollisesti, kuinka
annetaan ruokaa nälkäiselle,
juotavaa janoiselle.
Otetaan koditon luoksemme,
vaatetetaan alaston,
käydään sairasta katsomassa,
tullaan vangitun luokse.

Näissä vähäisimmissä me kohtaamme Kristuksen.


Kolehdin kerääminen on iloinen kunniatehtävä - pienimmillekin.


Ehtoollisen vieton aikana oli ghanalaisen Temple on Praise -ryhmän vuoro laulaa.


Ja niinhän siinä taas kävi, että afrikkalaiset rytmit tarttuivat kaikkiin meihin.
Yhteinen ilo ja kiitos Jumalalle!



Ruokaa oli valmistettu koko päivä: riisiä, papuja, kanaa, banaania ja sipulia.



Tällainen oli siis Tuomiosunnuntain messu Pihlajamäen kirkolla vuonna 2016.
Tuomio on myös turvallista ja toivoa tuovaa:
paha saa lopulta palkkansa,
Jumalan on kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
Se tuo turvaa ja luottamusta tähän päivään.
Pysytään yhdessä Hyvän puolella!

- sari

lauantai 12. marraskuuta 2016

Naisten runobrunssin jälkimakuja


Runobrunssilla kuului naisten ääni. Ja ajankohtainen syyrialaisten kotimaan kaipauksen ääni.
 Samara Alkafagi, syyrialais-malmilainen runoilija, esitti tekstejään arabiaksi 
ja lausuntataiteilija Aino-Kaarina Mäkisalo lausui niitä sekä Anna-Maija Raittilan runoja suomeksi.



Mutta ensin tietysti se brunssi. Eikä mikä hyvänsä,
vaan Monan loihtima Lähi-idän makujen basaaripöytä.


Herkulliset tarjottavat ja kaunis kattaus. Näin tehdään marraskuisesta lauantaista juhlaa.


Paula esitteli Samaran, joka päätyi aikanaan Damaskoksesta pakolaisena Helsinkiin.
On kasvattanut täällä kolme lastaan ja ilona on nyt ensimmäinen lapsenlapsi.
Runojen kirjoittaminen on ollut Samaralle tuttua lapsesta lähtien.


Saimme luvan lainata runoja tännekin. Tässä yksi näyte:
HELSINKI
Kun kadotin isänmaani
      valloittajan pyyhkiessä sen pois
      isänmaiden kartoilta
tulin etsien isänmaata
ja löysin sinut joka lepäät
      virtojen törmällä
      ylpeänä
      lämpimänä, hiljaisena
      kuin lempeä äiti.

Kunnioitin sinua ennen kuin
      rakastuin sinuun.
Sinä olit kunnioituksen arvoinen,
      itkusi hiljainen,
      tuskasi samoin
      ja rakkautesi.
Ylpeytesi on kaunis
      kuten sinä itse.
Kyyneleesi ovat lumivalkeat.

Minä olen orpo
      eksynyt
      surullinen
      hiljainen.
Olin sinun kaltaisesi.
Siksi sinuun rakastuin.
      rakastuin välittömyyteesi.
Kunnioitin sinua ja annoin sinulle
      paikan sydämessäni.

Kiitos sinulle
      kaunis merenneito
joka lepäät
      virtojen törmällä,
lasten välittömyydellä
      ylpeänä
      kuten kuninkaat ja ruhtinaat.

Olen väsynyt ja sydämeeni koskee.
Tarvitsen lämpimän sylin.
Suostutko olemaan minulle
      äitini ja isäni.
  


Päätteeksi tietysti kiitoksen paikka.
Samara ja Aino-Kaarina kukitettuina, muusikko Bassam Alrawi lämpimillä villasukilla kiiteltynä. Kiitokset toki myös Monalle ja Mairelle keittiöön 
sekä Lehtisen Railille, joka osasi ehdottaa näitä esiintyjiä.
Näyttää siltä, että vuosikymmenien perinne naistenilloista ja -iltapäivistä
elää ja voi hyvin Pihliksen kirkolla.
Ja nyt mukaan pääsi muutama mieskin tasa-arvon nimissä.

- sari

tiistai 18. lokakuuta 2016

Asunnottomien yön kulkijat



Alle viikon varoitusajalla laitoimme meidän seurakunnassa pystyyn oman tapahtuman Asunnottomien yönä 17.10. Paljon sähläystä ja tohinaa, hienoa tekemisen ja mukana olemisen halua. Mukana seurakuntalaisia ja työntekijätkin vapaaehtoisperiaatteella. Tapahtumia tuona yönä on paljon ja epäilytti, miten väkeä tulisi Malmille. No tuli sitä - ei niin paljon kuin olisimme toivoneet, mutta toisaalta näissä asioissa ei lasketa väkimäärää vaan ihan muuta...  merkityksiä... puolin ja toisin.

Koska työväkeä oli paikalla illalla ihan reilusti, lähdin diakonissa Helenan kanssa muutamaksi tunniksi kiertelemään muita asunnottomien yön tapahtumia. Ehdimme katsastaa vain kolme paikkaa laajasta valikoimasta. Ehkä niistä voi oppia jotain vastaisen varalle.

Ensin poikkesimme Myllypuron kirkolle, jossa porukka oli kirkkosalissa. Laulu raikui, piispa Irja Askola oli paikalla. Hän oli aiemmin sytyttänyt soihdut kirkon edustalle. Jututimme paria pitkän linjan vapaaehtoista, joille yön järjestäminen on sydämen asia. Väsyneimmät yöpyjät olivat jo patjoillaan, ruokaa riitti vielä kattiloissa  ja vaatelahjoituksia oli tullut yli tarpeen. Levollinen tunnelma ja vakiintuneet noin kymmenen vuoden käytännöt.


Myllypurosta suuntasimme Helsingin päätapahtumaan Dallapénpuistoon. Letkeä festaritunnelma otti vastaan pimeässä illassa. Todellinen matalan kynnyksen tapahtuma!


Osa tuli puistoon soihtukulkueessa Hakaniemen torilta.
Illan valtakunnallisena tunnuksena ovat ulkotulet, jotka sytytetään klo 19.


Lava oli ahkerassa käytössä iltapäivän kello kahdesta iltakymmeneen.
Poliitikkojen ja muiden vaikuttajien puheenvuoroja sekä musiikkia.


SPR jakoi leipää ja lukuisat järjestöt omia esitteitään.


...joiden keräämisessä Helena on tosi tehokas. :)


                                     

Varma tapa näkyä pimenevässä illassa on tietysti järjestön oma heijastinliivi.



Tapahtuma on avoin kaikille ryhmille tulla mukaan osoittamaan solidaarisuutensa asunnottomille. Moottoripyöräkerho Bandidos tarjosi keittoa soppatykistä...


ja perussuomalalaisilla oli oma soppatarjoilunsa edellistä vastapäätä.


 Tässä kuplassa kuulosti olevan menossa naurujoogan harjoitukset.


Mukava tavata malmilaisia! Partiolippukunta Maahiset tarjosi majoitusta parissa puolijoukkueteltassa. Aika houkutteleva tarjous.


Yksi teltta oli "kenkäkauppana". Kaikki ilmaiseksi, tietysti. Vieressä jaettiin hygieniatarvikkeita.


Median paikallaolo näkyi. Ja se on tietysti näiden tapahtumien yksi tarkoitus,
että asunnottomuutta pidetään esillä. Ei unohdeta.
Meillä on nytkin 7000 asunnotonta Suomessa ja jokainen heistä on liikaa.


Puistosta siirryimme sisätiloihin Pasilan kirjastoon, jossa oli maahanmuuttajien asunnottomuutta käsittelevä ilta. Paneelikeskustelu, tarinateatteria, lyhytelokuva ja mahdollisuus saada apua asunnon hakemiseen liittyvissä asioissa monilla eri kielillä.


"Kotona" Malmin kirkolla ilta oli ehtinyt iltalauluihin saakka, ku palasimme kierrokselta.
Jaakko Heinimäki soitti mandoliinia ja banjoa sekä laulatti.
Aiemmin oli muusikkona ollut jo Tuomo Ahjokannas.


Ja musiikki saa laittamaan jalalla koreasti. Tietenkin. 

Illan aikana Malmin kirkolla oli parhaimmillaan 10-15 osallistujaa paikalla, yöksi jäi vain kolme. Mutta jokainen heistä oli hyvillään kirkossa turvallisesti nukutusta yöstä. Aamupalalla keskustelu jatkui. Joillekin jäi kontakti, joka kestää vähintään niin kauan kuin asunnottomuuskin.

Entä ensi vuonna? Jotain samaa vai jotain ihan muuta? Mistä olisi asunnottomille eniten tukea? Että emme erehtyisi oman sädekehän kiillotukseen toisten ahdingolla. Miten rohkaistuisimme vierelläkulkijoiksi, asuntokummeiksi, jotka lupaavat kulkea matkassa mukana tupareihin asti? Ei se mitään erityisosaajan rakettitiedettä ole. Ihan tavallisten ihmisten tavallista olemista.

- sari


keskiviikko 24. elokuuta 2016

Kirkko metsässä!

 
Loppukesä antoi viime pyhänä parastaan, kun Pihliksestä mentiin metsäkirkkoon Aarnikanmäelle. Kirkolta vaelsi parinkymmenen hengen porukka Joosuan johtamassa ristisaatossa. Perillä odottivat jo puoliksi täyttyneet penkit ja lämmin tunnelma.
  
Alttarin yksinkertaista kauneutta.
 
Ilta-auringon lempeässä paisteessa oli hyvä hiljentyä.


Paula puhui lähimmäisyydestä ja tiellä kulkemisesta.
 
Jukka pyysi: 'Isä, anna meille yhtä hyvät jarrut kuin laupiaalla samarialaisella oli.'
 
"Onnin Pojat" lauloivat suoraan sydämiin ja kyynelkanaviin: 'Nyt metsä kirkkoni olla saa' & 'Täällä Pohjantähden alla'.  Pianon takana Poutasen Heikki.
 
'Mun kirkkoni katto on korkeella.'
 
 
Ahkerat suntiomme olivat kärränneet meille muassaan kirkkokahvit. Kyllä ne maistuivatkin! Sekä meille että ampiaisille, jotka oitis haistoivat makean pullantuoksun.
 
 
Kiitos, kirkkoväki!
 
Kyllä Immi Héllen tiesi, että: "Voi täällai voi palvella Jumalaa".
 
-Paula