Tässäpä pieni kuvakertomus
illan puurojuhlasta Pihlajamäen Nutalla.
Juhla alkoi puhallinorkesteri Wiipurin reippaalla rytmillä.
Moni varmaan ihmetteli, mistä musiikki oikein kuului.
Sieltä yläkerrastahan se.
Puurojuhlassa unohtuvat kaikki ikärajat yms.
Talo täyttyy kaikenikäisistä.
On myyjäispöytiä, arpajaiset, askartelua..
Ja tällä kertaa myös valokuvanäyttely,
johon kerättiin avoimella kutsulla kuvia Pihlajamäestä.
Siellä kuvat ovat yhä nähtävissä.
Kannatta poiketa katsomassa!
Susanna Sahrlund ja Maire Kulmala toivat myös yllätysesiintyjän
eli Hiro-koiran, joka esitti Petteri Punakuonoa naisten laulaessa.
Lähiöaseman lauluryhmä lauloi ja sai toisetkin laulamaan.
On se vain hienoa, että Lähikselle saadaan
vuosi toisensa perään näitä taitavia muusikoita
lauluryhmää ohjaamaan ja säestämään.
Kovasti piti laulaa "Joulupukki, joulupukki..."
ennen kuin Korvatunturin seniori kuuli kutsun.
Odotettu vieras.
Makeistarjoilu poistaa viimeisetkin ujostelun rippeet.
Osaa pukki myös tervehtiä "Give me five" -tyyliin.
Vaikutti siltä, että pukki ilahtui aikuisista yhtä paljon kuin lapsistakin.
Tasa-arvo etenee tälläkin saralla.
Mielihyvä on kokoonpanon nimi.
Ja sitähän he myös tuottivat!
Lähiöasema, Pihlajamäki-seura, Nuta, seurakunta....
yhdessä on hyvä järjestää tapahtuma.
Puuroa oli tarjolla soppatykillinen.
Lisäksi glögiä ja pipareita...
... ja sitten pöytään kannettiin myös monta hienoa
Suomi 100 -täytekakkua, joissa maistui mustikka.
Fungo on tämän tyttöryhmän nimi.
Laulu sujui...
Laulu sujui...
.. ja huilut soivat.
Runoilija-lady Ulla Welin
toi juhlaa kertomusta ja runoa
pilke silmäkulmassa, kuten aina.
Illan viimeinen esiintyjä Seppo Luusalo
loihti äänellään herkän tunnelman
Välillä soi saksofoni...
Ja kuultiinhan sitten opaskoira Ärrin laulua myös,
kun Seppo vaihtoi huuliharppuun.
Eläinystäviä näytti olevan salin täydeltä.
Vauvasta vaariin.
Vauvasta vaariin.
Hyvä, Pihlis! Hyvä, yhteistyö!
Tätä perinnettä on ilo jatkaa.
- sari
