keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Kesäisen kevään juhlaa

Tänään se taas oli.
Jo perinteeksi muodostunut Suvivirsi soi
- kaiken kansan kevätjuhla Kiillepuistossa.
Sään suhteen ei tänä vuonna paljon jännitetty!


Nykyään enkelitkin viestittelevät kännyköillään...

 
Malmin Saalemin lapset olivat jälleen laulamassa.
He kuuluvat isoon Jippii-kuoroon ja lauloivat kuoron levyttämiä kappaleita.

 
Ei puistokonserttia ilman äänimiestä.

 
Ja ruokaa! Rosa ja Markku saivat paistaa lettuja tauotta.

 
Suntio Jenni piti väen kahvissa ja pullassa yhdessä Anitan kanssa.


Mervi-enkeliltä sai maalauksen käteen tai kasvoihin. 
 


Ensi vuonna pitänee muistaa laittaa aurinkolasit,
jotta ei tarvitse Timonkaan näin kovin siristellä.
 

 
Mukavasti väkeä, aurinkoa, lämpöä ja laulua.

 
Pihliksen talojen katveessa on tämä mainio puisto,
jossa on mukavan rauhallista ja vehreää.

 
Toinenkin enkeli taisi olla liikkeellä kännykän kanssa.
Toki myös ulkopelien ja saippuakuplien.

 
Lähiöaseman lauluryhmä - ja mikäs sen sopivampaa esitettävää
kuin suvivirsi slangiksi


 
Ensimmäistä kertaa tämän tapahtuman historiassa
olivat atsaleat kukassa toukokuun viimeisenä keskiviikkona.

 
Suvivirsi -tapahtumissa kartutetaan tukea Kirkon Ulkomaanavulle
ja tänä vuonna erityisesti Nepalin lasten koulunkäyntiin.
Kolehdin kerääjäksi kannattaa tietysti valita säälittävimmältä näyttävä.
Siksi Pate eli Petri Jukanen.

 
Kirkon kuorolla oli toki myös oma esiintyminen.

 
Makkaramestari Arpiainen.
Tapahtuman tuotto makkaroista, letuista, kahvista,
kolehdista ym. oli 412,68 euroa, joka menee
Kirkon Ulkomaanavulle.
Kiitos siitä!

 
Illan pääesiintyjä oli Markku Perttilä.
Virtuoosi kitaristi ja koskettavien kappaleiden tekijä.
Kiitos, Make!

 
Jos pelkkä musiikki ei olisi innostanut pomppimaan,
niin tämä linna viimeistään.

 
Kirkon takapihalle on hankittu uusi ja tehokas jätepuristin.
Laite on mallia Pastori Holopainen
ja toimii mainiosti makkaraenergialla.

 

 
Puistotapahtuma vaati tänään kolmen pastorin peräkärryt
ja reilusti roudaamista.
Siitä osansa kantoi iloisesti myös tämän kevään harjoittelija Rosa,
 jolla oli tänään viimeinen työpäivä Pihliksen kirkolla.
Kaikki hommat hoituivat harjoittelussa mallikkaasti.
Ainoastaan peräkärryn kanssa peruuttaminen jäi
harjoiteltavaksi myöhemmin.
 
- sari 

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Eksoottinen Espoo

Teimmepä perinteisen kevätretken, jonka kohteena oli eksoottisesti Espoo. Yllättävän mukavaa ja kiinnostavaa on katsella naapurikaupungin maisemia. Tämän opimme jo viime kesänä, kun bussi kurvasi silloin kauas Vantaalle.

Espoossa pysähdyspaikkoina oli kaksi punaista tupaa - molemmat entisiä kansakouluja. Ensin menimme Teatteri Hevosenkenkään.







Teatterissa saimme seurata "Kaunotar ja hirviö"-satua hyvässä 5-6 vuotiaiden lasten seurassa. Lasten nauru, spontaanit huokaukset ja havainnot olivatkin mainio lisänautinto hyvän teatterin ohessa. Perinteisen sadun hohto, uudet kekseliäät toteutusideat, ammattitaitoiset näyttelijät ja lavastajat. Moni meistä ei ollut koskaan aiemmin käynyt lastenteatterissa. Korkea aika siis! Teatterinjohtaja Kirsi Siren huomasi paikalle saapuneen aikuisryhmän ja tuli kohteliaasti meitä jututtamaan. Turhan harvoin kun aikuiset uskaltautuvat paikalle ilman lapsia.


Teatterilipun hintaan kuului myös kahvi ja jäätelö - eikä meillä ollut mitään sitä vastaan.


Toinen entinen kansakoulu, jossa poikkesimme on Mataskärin leirikeskus Suvisaaristossa. Espoon ruotsinkieliset seurakunnat järjestävät siellä rippikoulu- yms. leirejä. Leiripaikka sijaitsee piskuisessa saaressa, johon pääsee kätevästi siltaa pitkin bussilla pihaan.
Mataskärissä nautimme maistuvan lounaan: lohikeittoa, saaristolais- ja focaccialeipää,
pannukakkua ja kahvit.




Saaren kappeli on suosittu vihkipaikka. Alttaritauluna on rantamaisema. Vietimme siellä oman laulu- ja hartaushetken.

Retkellä oli vain kaksi pysähdyspaikkaa, jotta matkaan uskaltautuisivat lähtemään hekin, joille bussin rappuset ovat kova haaste. Ja hienosti meni myös meidän rollaattori- ja pyörätuolimatkalaislla. Voimalla, taidolla ja sisulla.

Matkan varrella ajelimme maisemia katsellen ja erinäistä kotiseututietoutta kuunnellen. Nähtiin mormonitemppeli Karakalliossa, ajeltiin tuntemattomin kehätie - numero kaksi, vilkaistiin uutta Suurpellon asuinaluetta ja tutkailtiin Olaria. Ilman pienintäkään kateuden häivää ajelimme hiljalleen Soukan, Haukilahden ja Westendin rantoja. Katsastettiin puutarhakaupunki Tapiolan uutta ilmettä ja vilkaistiin myös isoa työmaata, kun Keilaniemen ja Tapiolan välissä tunneloidaan Kehä 1:stä.

Reissun päätteksi allekirjoittanut pastori vei vielä joukon kotikylälleen Laajalahteen, joka on vanhaa rintamamiestalojen aluetta. Koskaan aiemmin en olekaan ollut turistibussissa oman kodin edustalla selostamassa kyseistä nähtävyyttä. :)


- sari

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Monin kielin...

Tänään meidän kirkon messussa soivat monet kielet: suomi, arabia, englanti, ranska, lingala, busuki (bouzouki), kantele... Helluntain messu oli nimensä mukaisesti monikulttuurinen. Messun aluksi pyhän kasteen sai kolme pientä ihmistä - kirkon alakerrassa kokoontuvan suomenkongolaisten Siloé-ryhmän jäsenten lapsia. Nyt siis meidän kirkon uusia jäseniä. Tervetuloa!



 
 


 
 


Ramez Ansara, arabiankielisten pappi Helsingin seurakunnissa, paitsi saarnasi, myös säesti busukilla nuorekasta "äijäkuoroaan". Kaisu Rauhamaa puolestaan opetti uuden virren suomalaisen kanteleen kielillä.


 
Heleää helluntaita kauniin kesäisen päivän juhlaa!
Tässä vielä "pappilan" kukkapenkin käsitys helluntain hehkusta. :)
 
 
- sari