keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Eksoottinen Espoo

Teimmepä perinteisen kevätretken, jonka kohteena oli eksoottisesti Espoo. Yllättävän mukavaa ja kiinnostavaa on katsella naapurikaupungin maisemia. Tämän opimme jo viime kesänä, kun bussi kurvasi silloin kauas Vantaalle.

Espoossa pysähdyspaikkoina oli kaksi punaista tupaa - molemmat entisiä kansakouluja. Ensin menimme Teatteri Hevosenkenkään.







Teatterissa saimme seurata "Kaunotar ja hirviö"-satua hyvässä 5-6 vuotiaiden lasten seurassa. Lasten nauru, spontaanit huokaukset ja havainnot olivatkin mainio lisänautinto hyvän teatterin ohessa. Perinteisen sadun hohto, uudet kekseliäät toteutusideat, ammattitaitoiset näyttelijät ja lavastajat. Moni meistä ei ollut koskaan aiemmin käynyt lastenteatterissa. Korkea aika siis! Teatterinjohtaja Kirsi Siren huomasi paikalle saapuneen aikuisryhmän ja tuli kohteliaasti meitä jututtamaan. Turhan harvoin kun aikuiset uskaltautuvat paikalle ilman lapsia.


Teatterilipun hintaan kuului myös kahvi ja jäätelö - eikä meillä ollut mitään sitä vastaan.


Toinen entinen kansakoulu, jossa poikkesimme on Mataskärin leirikeskus Suvisaaristossa. Espoon ruotsinkieliset seurakunnat järjestävät siellä rippikoulu- yms. leirejä. Leiripaikka sijaitsee piskuisessa saaressa, johon pääsee kätevästi siltaa pitkin bussilla pihaan.
Mataskärissä nautimme maistuvan lounaan: lohikeittoa, saaristolais- ja focaccialeipää,
pannukakkua ja kahvit.




Saaren kappeli on suosittu vihkipaikka. Alttaritauluna on rantamaisema. Vietimme siellä oman laulu- ja hartaushetken.

Retkellä oli vain kaksi pysähdyspaikkaa, jotta matkaan uskaltautuisivat lähtemään hekin, joille bussin rappuset ovat kova haaste. Ja hienosti meni myös meidän rollaattori- ja pyörätuolimatkalaislla. Voimalla, taidolla ja sisulla.

Matkan varrella ajelimme maisemia katsellen ja erinäistä kotiseututietoutta kuunnellen. Nähtiin mormonitemppeli Karakalliossa, ajeltiin tuntemattomin kehätie - numero kaksi, vilkaistiin uutta Suurpellon asuinaluetta ja tutkailtiin Olaria. Ilman pienintäkään kateuden häivää ajelimme hiljalleen Soukan, Haukilahden ja Westendin rantoja. Katsastettiin puutarhakaupunki Tapiolan uutta ilmettä ja vilkaistiin myös isoa työmaata, kun Keilaniemen ja Tapiolan välissä tunneloidaan Kehä 1:stä.

Reissun päätteksi allekirjoittanut pastori vei vielä joukon kotikylälleen Laajalahteen, joka on vanhaa rintamamiestalojen aluetta. Koskaan aiemmin en olekaan ollut turistibussissa oman kodin edustalla selostamassa kyseistä nähtävyyttä. :)


- sari

1 kommentti:

Kommentit ja keskustelut ovat tervetulleita. Käytäthän omaa nimeäsi, kiitos.