tiistai 18. lokakuuta 2016

Asunnottomien yön kulkijat



Alle viikon varoitusajalla laitoimme meidän seurakunnassa pystyyn oman tapahtuman Asunnottomien yönä 17.10. Paljon sähläystä ja tohinaa, hienoa tekemisen ja mukana olemisen halua. Mukana seurakuntalaisia ja työntekijätkin vapaaehtoisperiaatteella. Tapahtumia tuona yönä on paljon ja epäilytti, miten väkeä tulisi Malmille. No tuli sitä - ei niin paljon kuin olisimme toivoneet, mutta toisaalta näissä asioissa ei lasketa väkimäärää vaan ihan muuta...  merkityksiä... puolin ja toisin.

Koska työväkeä oli paikalla illalla ihan reilusti, lähdin diakonissa Helenan kanssa muutamaksi tunniksi kiertelemään muita asunnottomien yön tapahtumia. Ehdimme katsastaa vain kolme paikkaa laajasta valikoimasta. Ehkä niistä voi oppia jotain vastaisen varalle.

Ensin poikkesimme Myllypuron kirkolle, jossa porukka oli kirkkosalissa. Laulu raikui, piispa Irja Askola oli paikalla. Hän oli aiemmin sytyttänyt soihdut kirkon edustalle. Jututimme paria pitkän linjan vapaaehtoista, joille yön järjestäminen on sydämen asia. Väsyneimmät yöpyjät olivat jo patjoillaan, ruokaa riitti vielä kattiloissa  ja vaatelahjoituksia oli tullut yli tarpeen. Levollinen tunnelma ja vakiintuneet noin kymmenen vuoden käytännöt.


Myllypurosta suuntasimme Helsingin päätapahtumaan Dallapénpuistoon. Letkeä festaritunnelma otti vastaan pimeässä illassa. Todellinen matalan kynnyksen tapahtuma!


Osa tuli puistoon soihtukulkueessa Hakaniemen torilta.
Illan valtakunnallisena tunnuksena ovat ulkotulet, jotka sytytetään klo 19.


Lava oli ahkerassa käytössä iltapäivän kello kahdesta iltakymmeneen.
Poliitikkojen ja muiden vaikuttajien puheenvuoroja sekä musiikkia.


SPR jakoi leipää ja lukuisat järjestöt omia esitteitään.


...joiden keräämisessä Helena on tosi tehokas. :)


                                     

Varma tapa näkyä pimenevässä illassa on tietysti järjestön oma heijastinliivi.



Tapahtuma on avoin kaikille ryhmille tulla mukaan osoittamaan solidaarisuutensa asunnottomille. Moottoripyöräkerho Bandidos tarjosi keittoa soppatykistä...


ja perussuomalalaisilla oli oma soppatarjoilunsa edellistä vastapäätä.


 Tässä kuplassa kuulosti olevan menossa naurujoogan harjoitukset.


Mukava tavata malmilaisia! Partiolippukunta Maahiset tarjosi majoitusta parissa puolijoukkueteltassa. Aika houkutteleva tarjous.


Yksi teltta oli "kenkäkauppana". Kaikki ilmaiseksi, tietysti. Vieressä jaettiin hygieniatarvikkeita.


Median paikallaolo näkyi. Ja se on tietysti näiden tapahtumien yksi tarkoitus,
että asunnottomuutta pidetään esillä. Ei unohdeta.
Meillä on nytkin 7000 asunnotonta Suomessa ja jokainen heistä on liikaa.


Puistosta siirryimme sisätiloihin Pasilan kirjastoon, jossa oli maahanmuuttajien asunnottomuutta käsittelevä ilta. Paneelikeskustelu, tarinateatteria, lyhytelokuva ja mahdollisuus saada apua asunnon hakemiseen liittyvissä asioissa monilla eri kielillä.


"Kotona" Malmin kirkolla ilta oli ehtinyt iltalauluihin saakka, ku palasimme kierrokselta.
Jaakko Heinimäki soitti mandoliinia ja banjoa sekä laulatti.
Aiemmin oli muusikkona ollut jo Tuomo Ahjokannas.


Ja musiikki saa laittamaan jalalla koreasti. Tietenkin. 

Illan aikana Malmin kirkolla oli parhaimmillaan 10-15 osallistujaa paikalla, yöksi jäi vain kolme. Mutta jokainen heistä oli hyvillään kirkossa turvallisesti nukutusta yöstä. Aamupalalla keskustelu jatkui. Joillekin jäi kontakti, joka kestää vähintään niin kauan kuin asunnottomuuskin.

Entä ensi vuonna? Jotain samaa vai jotain ihan muuta? Mistä olisi asunnottomille eniten tukea? Että emme erehtyisi oman sädekehän kiillotukseen toisten ahdingolla. Miten rohkaistuisimme vierelläkulkijoiksi, asuntokummeiksi, jotka lupaavat kulkea matkassa mukana tupareihin asti? Ei se mitään erityisosaajan rakettitiedettä ole. Ihan tavallisten ihmisten tavallista olemista.

- sari