maanantai 25. toukokuuta 2015

Helluntai ja yksi pieni helluntaityttö



Kirkko pukeutui punaiseen - helluntain väriin. Liturgina nuorisopappi Jenni Tuulensuu. Paikalla oli kutsuttuna neljä rippikouluryhmää.


Kaisu Rauhamaa, Lissu Elenius ja nuoret muusikot saivat rytmit soimaan.


Messussa vietettiin perheemme esikoisen, Kaislan, omaa konfirmaatiota. Viisitoista vuotta sitten hän oli tällä altarilla minun masuasukkaanani. Silloin hän innostui potkimaan vilkkaasti erityisesti, kun jaoin ehtoollista tai toivotin siunausta. Nyt oli Kaislan vuoro saada siunaus ja pyhä ehtoollinen.


Kaisla on syvästi kehitysvammainen, yleensä hauska ja hyväntuulinen tyttö. Halusimme jakaa tämän tärkeän hetken yhdessä tuttujen seurakuntalaisten ja Kaislan ikätovereiden kanssa. Ilmeisen puhutteleva hetki myös toisille nuorille.  


Kaislaa siunasivat isä ja äiti, pikkuveli, kummit ja messun papit. Ja koko seurakunta! Helluntai sopi hyvin Kaislan juhlapäiväksi myös siksi, että hän syntyi helluntaiksi. Kevätkesän tyttö.


Perheemme nepalilainen kotiapulainen Dil, Kaislan "isosisko", oli myös mukana. Koska konfirmoitu ei ole ostamassa mopoa eikä osaa käyttää koruja, halusimme, että lahjojen sijasta vieraat voivat halutessaan antaa rahaa Dilin perheen uuden kodin rakentamiseen maanjäristyksen jälkeen. Rahaa tuli n. 800€. Kiitos! Perille menee. 


Juhlaa jatkettiin kotona reilun 50 hengen voimin. Kohtaamisia, herkkuja, keväisiä lauluja, kaunista kevätiltaa. Ja yhteistä iloa erityisen ihanasta erityisestä tytöstä, joka on saanut aikaan paljon sellaista hyvää, johon me tavalliset taapertajat emme pystyisi.


Tätä on helluntai. Punaisena hehkuvaa, keväistä juhlaa seurakunnan syntysijoilla. Erilaisten ihmisten kohtaamista saman arvoisina. Isän Jumalan omina, rakastettuina. Tältä pohjalta on hyvä rakentaa keskinäistä yhteyttä kirkossa - vaikka siellä rippileireillä.

- sari