sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Kirkko juhli 40 vuoden edestä!


Kirkon nelikymppiset tärähtivät käyntiin tiistaiaamuna 1.3. tällä orkesterikokoonpanolla.
Yksi mies, Jouko nimeltään, soittaa orkesterissaan
kitaraa, bassoa, rumpuja ja huuliharppua. Ja toki laulaa myös. 
Yhtyeen nimi on tietysti Yhden Joukon Yhtye. Artisti Jouko Mäki-Lohiluoma.

Konstailematon esiintymislava ja muu tarpeisto on roudattu artistin autosta.
Transitmiehen maine on vakuuttava.


Alueen koululuokista paikalle pääsivät lähinnä 10-13 vuotiaat.


Jotta ei menisi ihan nolon lapselliseksi meiningiksi, niin katu-uskottavuutta voi rakentaa varatukalla. Ja esittää Hämä hämä häkkiä vähän hevimmällä tyylillä.


Kaiken viikkoa kirkon takkahuoneeseen vaelsi päiväkotien ryhmiä. Jo monen vuoden perinne on, että lapset tulevat laulamaan kirkolle synttärionnittelut. Paistetaan makkaraa ja lauleskellaan. 


Päiväkoti Pihlajamäen lapsilla oli hieno omatekoinen kortti kirkolle. Sitä tutkittiin yhdessä.
Kirkon seinällä näitä kortteja on nyt nähtävänä.


Takkatulen ääressä on mukava myös ihan vaan olla. Loikoilla sohvalla ja tyynyillä.


Eikä haittaa vaikka makkaraa jäisi hiukan yli. Torstaina Kertsin pojat pääsivät myös paistamaan.


Torstai-illan artistiksi oli kutsuttu Edu Kettunen, joka esiintyi yhdessä poikansa Joonathanin kanssa.


Sopivan rouhea, elämän makuinen musiikki sopii meidän kirkkoon.
Henkilökohtaisella kutsulla konserttiin muistimme Pihlajamäessä 1976 konfirmoituja.
Heitä kokoontuikin kirkon alakertaan jo tuntia ennen konserttia 
muistelemaan menneitä yhdessä silloisen nuorisopapin Raine Haikaraisen kanssa.


Kurainen koira, Lentäjän poika... Suurimman vaikutuksen
taisi moniin meistä tehdä kappale Kadonnut lennolla


Kettukarkkeja Kettusille. Pihlajanmarjoja Pihliksessä. Näin meillä kiitetään :)


Synttärilauantai aloitettiin perinteisellä hernerokalla.
Harmaassa säässä, mutta hyvällä fiiliksellä.


Kummallista miten sopivasti sitä soppaa taas oli.
Noin 200 annosta meni tunnissa ja sitten olikin aika siirtyä sisälle ohjelmaan.


"Isoisän navetta" oli nimeltään vauhdikas puolituntinen, jonka meille tarjosivat 
Pihlajanmarjat -kuoro, Marjasisko Varha, Kira-Mia Tuisku ja Mikko Pettinen Express.


Ja ne pienimmät kuorolaiset ovat tietysti aivan vastustamattoman ihania esiintyjiä.


Väkeäkin oli mukavasti paikalla ja paljon saimme myös laulaa ja leikkiä yhdessä.


Välillä lähdimme kuoron johdolla hiukan jaloittelemaan.


Ja bändi toi rytmiä menoon.


Kirkon alakertaan Ride oli loihtinut monenlaista puuhaa. Onginta on tietysti klassikko.


Onnenpyörä kuuluu meillä asiaan. Nyt pyöritettiin erilaisia tehtäviä.


Tarkkuusheittoa ilman turhia sääntöjä.


Papin pistäminen paikalleen on sopivan kirkollinen versio aasinhännän kiinnityksestä.


Ja askarteluksi sopi oman iltarukouskortin koristelu.


Eikä tehtäviin ollut ikärajoja. Jopa aikuiset uskaltautuivat.


Onkimiehiä taidetaan olla....


 Lähiöaseman näytelmäryhmä oli tehnyt oman esityksensä kirkosta.
Se alkoi - kuinka muutenkaan kuin - kirkkokahveilla.
Esitys oli raikas tervehdys kirkon naapureilta ja yhteistyökumppaneilta.


Myös pappi sai kahvia juodakseen.
Kirkon kappalaiselle, Jukalle, oli varattu oma roolinsa.


Lauantain ohjelman päätti Naiskuoro Pihlajan konsertti klo 16.
Pihlajamäen kirkolla alkunsa saanut ja pitkään toiminut
Pihlajanmarjat -kuoro on lapsikuoro,
ja siitä aikuistuneista nuorista muotoutui aikanaan
tämä Pihlaja-kuoro.
Nyt siis vanhassa kotikirkossaan.


Kuoroa johtaa Marjasisko Varha, joka siirtyi Pihlajamäestä
Viikin kirkkoon kanttoriksi 10 vuotta sitten.


Sunnuntaina Muistojen juhlan aluksi
arkkitehti Esko Korhosen poika Martti muisteli isänsä työsarkaa Pihlajamäessä
ja korosti kirkon suunnittelun merkitystä Esko Korhosen elämäntyölle.


Sulo Savolainen, alueen arkkitehtinä ja Esko Korhosen työtoverina toi omia muistojaan.


Ja Ulla Welinin - kirkon kerhotädin - runo kirkosta
oli tietysti tilattu heti kun juhlaa alettiin valmistella.


Lauluja säesti Malmin kirkon kanttori Heikki Poutanen.
Heikki oli seurakunnassa töissä jo 40 vuotta sitten. Nuori mies edelleen.


Kaarina Helkkula kuuluu kirkon runonlausujiin.
Mika Waltaria - ja yhä ulkomuistista.


Maisa Tonteri (ent. Savolainen) muisteli työtä seurakunnan tyttöjen parissa.
Poikatyöntekijöitä oli seurakunnassa kaksi. Maisa tuli ensimmäiseksi tyttötyöntekijäksi.
Siihen saakka työ oli kuulunut seurakuntalehtoreille.


Pirkko-Liisa Kuikanmäki työskenteli pitkään seurakunnan pyhäkoulu- ja lähetyssihteerinä.
Pari muistoa häneltäkin.


Riitta Korhonen oli mukana tekemässä uudessa kirkossa diakoniatyötä 40 vuotta sitten.


Ja nämä asut! Näistä on ollut paljon puhetta - eikä suotta. Kolmisenkymmentä naista kutoi itse kankaat näihin varta vasten kirkon vihkiäisiin suunniteltuihin hameisiin ja huiveihin. Näissä sitten tarjoiltiin kahvia vihkiäisjuhlissa 7.3.1976. Hyvin ovat hameet säilyneet. Ja rouvien linjat.


Anna-Maija Laitinen oli tuolloin kirkolla seurakuntalehtorina
 - ja promoottori hameprojektille kuin niin monelle muullekin aikaansaannokselle.

Juhlan ja messun välissä oli avoimet ovet koko talossa.
Ikä tai kankeat polvet eivät paljon haitanneet, kun juhlaväki lähti uteliaana tutkimaan,
 mitä kaikkea talossa oikein on. Miltei jokaisella taisi olla joku huone,
jossa ei ollut koskaan käynyt. Etenkin yläkerran toimistotilat olivat monille vieraita.
Pientä naposteltavaa oli tarjolla eri kerroksissa.
Talo täyttyi mukavasta porinasta.


Juhlamessua vietimme nykyiseen messuaikaan klo 16.
Kirkon kuoro sai vahvistukseksi Jakomäen Raiku-kuoron ja kanttoreitakin oli tuplasti.


Juhlan tuntua Pihlajamäen mutkattomaan tapaan.


Pertti Simola tuli Pihlajamäkeen papiksi 1977.
Nyt on aika katsella hiukan myös taaksepäin, kun eläkkeelle siirtyminen
Malmin seurakunnan kirkkoherran virasta on kulman takana.
Pihlajamäen kirkkoon liittyvät hänellä vahvat muistot
sekä nuorena pappina että perheenisänä.
Näitä saimme kuulla saarnassa. 


Pöytä on katettu. Yhteys kutsuu. Alttarilla Heidi, Pertti, Jukka, Sari, Paula ja Jarmo.


Leipäsunnuntain ehtoollisleipä oli "oikeaa" leipää. Ja kyllä sitä jäi myös yli.
Ei tosin kahtatoista korillista, niin kuin evankeliumitekstissä kerrottiin.


Kirkkokahveilla olimme varustautuneet laina-astioilla,
jotta tarjoilu sujuisi joutuisasti. Ja sujuihan sen!


Vieraiden lähdettyä kirkon naisväki asettui vielä pieneen potrettiin.
Kenties hiukan väsyneinä, mutta paljosta kiitollisina...