Loppukesä antoi viime pyhänä parastaan, kun Pihliksestä mentiin metsäkirkkoon Aarnikanmäelle. Kirkolta vaelsi parinkymmenen hengen porukka Joosuan johtamassa ristisaatossa. Perillä odottivat jo puoliksi täyttyneet penkit ja lämmin tunnelma.
Alttarin yksinkertaista kauneutta.
Ilta-auringon lempeässä paisteessa oli hyvä hiljentyä.
Paula puhui lähimmäisyydestä ja tiellä kulkemisesta.
Jukka pyysi: 'Isä, anna meille yhtä hyvät jarrut kuin laupiaalla samarialaisella oli.'
"Onnin Pojat" lauloivat suoraan sydämiin ja kyynelkanaviin: 'Nyt metsä kirkkoni olla saa' & 'Täällä Pohjantähden alla'. Pianon takana Poutasen Heikki.
'Mun kirkkoni katto on korkeella.'
Ahkerat suntiomme olivat kärränneet meille muassaan kirkkokahvit. Kyllä ne maistuivatkin! Sekä meille että ampiaisille, jotka oitis haistoivat makean pullantuoksun.
Kiitos, kirkkoväki!
Kyllä Immi Héllen tiesi, että: "Voi täällai voi palvella Jumalaa".
-Paula
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ja keskustelut ovat tervetulleita. Käytäthän omaa nimeäsi, kiitos.