Pihlajiston seurakuntakodilla - siis siellä kerrostalon alakerrassa Alepan takana - on keskiviikkoisin erityisen kotoisaa menoa. Tänään aika tavallinen porukka: 8 äitiä ja 13 lasta. Ja mistä on perhekerho tehty?
- Ensin täytetään eteinen rattailla ja vaunuilla, haalareista kuoriutuvilla poikasilla ja tyttösillä. Moikkaillaan tutut ja ujostellaan oudommat, huokaistaan viime yön valvomiset. Kello on puoli kymmenen.
- Sitten asetutaan piiriin istumaan. Mervi johdattelee kynttilän sytytyksen, kerholaulun ja -rukouksen kautta alkuun. Käydään läpi kaikkien nimet. Sari- tai Jukka-pappi on kenties mukana ja kertoo tarinan hartaudeksi. Kohokohta on kynttilän puhallus. Siinä mitataan 2-vuotiaiden keuhkojen tilavuutta ja voi olla että ei vältytä pieniltä roiskeilta :)
- Aamupala voi olla toisen välipala. Kuinka vain. Anna-Maija on laittanut pöydän koreaksi ja siitä löytyy leipää, juustoa, vihanneksia, hedelmäpaloja... Joskus puuroakin. Euro lippaaseen ja ruuat naamariin. Pienimmät vauvat voivat lekotella sillä aikaa työntekijöiden ilona.
- Nyt leikkimään! Mervi avaa lasten kerhohuoneen oven ja kahdesti ei tarvitse kutsua. Pöydän äääressä on askartelu- tai piirustushommia. Lattialle levittäytyy autojen ja muovieläinten maailma. Joku innokas työntää nukenvaunuja eteisen puolella. Leikki vetää puoleensa myös aikuiset ja useimmiten istumme kaikki pienen kerhohuoneen tuoleilla ja lattialla. Siinä samalla päivitetään kuulumisia ja seuraillaan lasten puuhia.
- Varttia vaille yksitoista alkaa innokas lelujen siivoaminen, jotta päästään seurakuntasalin isolle sohvalle köllimään. Siellä on päätöshetki: enkelilaulu ja jokaisella höyhen, jolla voi hellästi sivellä poskea.
- Lopuksi täytetään eteinen haalareilla ja lapsilla, puetaan kärsivällisimmät ensin, säilytetään vauvoja sohvapöydän alla turvassa, opetellaan vilkuttamisen jaloa taitoa.
- Sari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ja keskustelut ovat tervetulleita. Käytäthän omaa nimeäsi, kiitos.