sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Onnellisten naisten uurnakurssi



Näin käynnistyi viikonlopun uurnakurssin toinen päivä. Koneet laulamaan ja lauantaina sahatut ja liimatut aihiot alkoivat saada viimeisteltyä muotoaan. Kurssin vetäjänä Jyri. 

 
Mäntymetsässä viihtyvä Rauha valitsi materiaaliksi tietysti mäntylevyn
ja muodoksi perinteisen, joka matkan varrella täydentyi yksityiskohdilla.
Ja taisi vielä uskotella meille, ettei ollut ennen edes vasaraan koskenut. Uskoako vai ei.
 



 
Johanna oli joukon kuopus ja verhoilijana tottunut puun käsittelijä.
Uurnan teko oli toki kuitenkin jotain aivan uutta.
Koivulevystä tehty pelkistetty uurna sai kylkensä printtikuvion. 

 
 
Jutan akasiapuusta tehty uurna täydentyy myöhemmin yläosaan laitettavalla kuvulla tai lyhdyllä, ja sitten sen kaikki jo tunnistavat majakaksi. Sopii mainiosti naiselle, joka on työskennellyt mm. Afrikassa ja harrastaa majakoiden bongausta. Tosin voi tästä vielä rakettikin tulla...


 
Teija valmisti lepästä massiivisen, mutta linjakkaan uurnan.
Kannen nupiksi löytyi kotoa lappilainen matkamuisto 
 
 

Tuijan uurnan kohdalla koettiin monta elämystä.
Ensiksikin löysimme valmistusaineeksi tuijaa - kahta eri väriä.
Muoto muokkautui työstämisen aikana ja kanteen keksittiin hieno liukuva osa.
Tuijan haaveena on kerätä uurnaan jotain, joka lohduttaisi heitä, jota sitten aikanaan ovat järjestämässä hänen hautajaisiaan.


Kaksi pitkää päivää pajalla ja tuloksena uurnat, jotka ylittivät jokaisen tekijän odotukset.
Toki opettajakin oli kovin vaativa eikä suostunut kompromisseihin :)
Kurssilaiset lähtivät kotiin omaa uurnaansa kantaen.
Ja voi hyvä tavaton, miten onnellisen näköisinä!
Ei ollut haudanvakava tämäkään, järjestyksessä kolmas Pihliksen uurnakurssi.
Päinvastoin: oikea hyvän olon viikonloppu
 
Kevätkauden kurssille on jo neljä ilmoittautunutta jonossa.
Mahtaisiko jostain löytyä lisää ohjaajia?
 
 
- sari, kurssin apuohjaaja


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ja keskustelut ovat tervetulleita. Käytäthän omaa nimeäsi, kiitos.