Helluntai ja yksi pieni helluntaityttö

Kirkko pukeutui punaiseen - helluntain väriin. Liturgina nuorisopappi Jenni Tuulensuu. Paikalla oli kutsuttuna neljä rippikouluryhmää.

Kaisu Rauhamaa, Lissu Elenius ja nuoret muusikot saivat rytmit soimaan.

Messussa vietettiin perheemme esikoisen, Kaislan, omaa konfirmaatiota. Viisitoista vuotta sitten hän oli tällä altarilla minun masuasukkaanani. Silloin hän innostui potkimaan vilkkaasti erityisesti, kun jaoin ehtoollista tai toivotin siunausta. Nyt oli Kaislan vuoro saada siunaus ja pyhä ehtoollinen.

Kaisla on syvästi kehitysvammainen, yleensä hauska ja hyväntuulinen tyttö. Halusimme jakaa tämän tärkeän hetken yhdessä tuttujen seurakuntalaisten ja Kaislan ikätovereiden kanssa. Ilmeisen puhutteleva hetki myös toisille nuorille.  

Kaislaa siunasivat isä ja äiti, pikkuveli, kummit ja messun papit. Ja koko seurakunta! Helluntai sopi hyvin Kaislan juhlapäiväksi myös siksi, että hän syntyi helluntaiksi. Kevätkesän tyttö.

Perheemme nepalilainen kotiapulainen Dil, Kaislan "isosisko", oli myös mukana. Koska konfirmoitu ei ole ostamassa mopoa eikä osaa käyttää koruja, halusimme, että lahjojen sijasta vieraat voivat halutessaan antaa rahaa Dilin perheen uuden kodin rakentamiseen maanjäristyksen jälkeen. Rahaa tuli n. 800€. Kiitos! Perille menee. 

Juhlaa jatkettiin kotona reilun 50 hengen voimin. Kohtaamisia, herkkuja, keväisiä lauluja, kaunista kevätiltaa. Ja yhteistä iloa erityisen ihanasta erityisestä tytöstä, joka on saanut aikaan paljon sellaista hyvää, johon me tavalliset taapertajat emme pystyisi.

Tätä on helluntai. Punaisena hehkuvaa, keväistä juhlaa seurakunnan syntysijoilla. Erilaisten ihmisten kohtaamista saman arvoisina. Isän Jumalan omina, rakastettuina. Tältä pohjalta on hyvä rakentaa keskinäistä yhteyttä kirkossa - vaikka siellä rippileireillä.

- sari

Marianpäivä täytti kirkon

Ihana vilinä kirkolla tänään: vilkkaimmillaan kaikki kolme kerrosta olivat varattuja, kun Naisten iltapäivään kokoontuneet naiset täyttivät  kirkkosalin, rippikoululaiset alakerran ja messuun valmistautuva kuoro yläkerran. Unohtamatta vapaaehtoisia ja suntioita, jotka huhkivat urakalla keittiössä.

Jo perinteeksi muodostunutta Naisten iltapäivää vietettiin tällä kertaa entisten nunnien, tätä nykyä Akasia-säätiössä työskentelevien Marianne Janssonin ja Riitta Lemmetyisen lempeässä luotsauksessa.

Omaa elämänhistoriaansa hyödyntäen Marianne ja Riitta johdattivat pohtimaan, miten jatkaa eteenpäin, kun elämä menee syystä tai toisesta sirpaleiksi. Heidän armollinen viestinsä oli, että Jumala voi luoda sirpaleista uutta - kunhan me uskallamme rehellisesti tunnustaa tilanteemme ja huutaa Jumalaa apuun. Lähes seitsemänkymmen naisen joukko seurasi keskittyneesti, kun Marianne havainnollisti sanomaansa.

 

Iltapäivän hengellistä antia pohjustettiin ruumiin ravinnolla. Taitava Mona oli takuuvarmaan tyyliinsä loihtinut herkullisen lounaan. Bataatti-kookoskeitto ja tuore focaccia-leipä maistuivat niin hyvin, että kuvaajakin muisti kaivaa kameransa vasta kun pöytään kannettiin jo jälkiruokaa: suklaakakkua ja kahvia. 

Kyllä meidän kelpasi!Kiitos, Mona. Ja kiitos Heidi, Lea, Susanna ja Hannele, te ihanat vapaaehtoiset, jotka kaadoitte kahvia, vastasitte kirjamyynnistä ja selvititte tiskivuoren, huh!

 

Päivä huipentui Taize-henkiseen messuun, jossa kohtasimme kaikki: naiset, rippikoululaiset, kuoro ja kaikki muut messuun osallistuneet. Kirkko oli niin täynnä, että kahvipöydässä joku kertoi joutuneesa etsimään paikkaa. Näin sen pitäisi aina olla. Hieno juhlapäivä! Tästä on hyvä laskeutua arkeen. Ja jatkaa kohti hiljaista viikkoa ja pääsiäistä.  

-Paula

Kirkko 39v.

 

 

Perinteet kunniassa kirkonmäellä, eli hernerokka soppatykissä maaliskuun seitsemäntenä. Kolea tuuli ajoi väen tällä kertaa sisälle ruokailemaan.

Tänä vuonna oli aika kysyä seurakuntalaisilta ehdotuksia ensi vuoden pyöreiden vuosikymmenien viettoon. Ja niitähän tuli! Nyt yritetään viisaasti valita niistä parhaat - ja ne joihin rahat riittävät :)

Mieskuoro Diletaltit näytti, että laulun taito ei iän myötä karise. Upeat äänet ja vanhat kunnon laulut! Kiitos, hyvät herrat!

Synttärien päätteeksi kahvit ja maistuva marjapiirakka. Ensi vuodeksi onkin jo toivottu ISOA kakkua ja 40 kynttilää. Eiköhän tuo järjesty...

Juhlien onnistumisen takasi jälleen kerran mainio vapaaehtoisten joukko, jolla riitti iloista ilmettä vielä tiskatessakin.

- sari

Messutunnelmissa maailman huipulla

St.Pihliksen bloggaajat ovat aloittaneet alkuvuotensa hiljaisesti ja aktivoituneet ainoastaan kirkon facebook-sivuilla. Hiljaisuus ei kuitenkaan tarkoita, että kirkolla olisi eletty hiljaisesti. Päinvastoin. Vuoden alusta käynnistetty messukokeilu on saanut innostuneen vastaanoton. Pyhä toisensa jälkeen olemme hämmästelleet, miten moni on löytänyt tiensä kello 16 messuihin. Tulijoita on ollut niin omasta seurakuntapiiristä kuin kauempaakin. Monet ovat kokeneet messuajan sopivaksi itselleen. Osa epäillen suhtautuneista on lämmennyt. Ja on myös muutamia, jotka ovat lähteneet aamumessuun muualle. Heitä kaipaamme, mutta tällä erää jatkamme kokeilua innostunein mielin. Karkeasti ottaen kävijämäärät ovat tuplaantuneet. Positiivisia kaikuja on tullut myös kaavan keventämisestä ja messuista, joissa on ollut uudenlaista musiikkia.

Tänään kirkolla vietettiin monikulttuurista laskiaismessua, jonka jälkeen oli tarjolla herkullinen nepalilainen ateria. Värikkääseen tunnelmaan pääset mukaan seuraavan kuvaväläyksen kautta:

Kuudenkymmen hengen nepalilainen juhla-ateria vaati tuntien valmistelut. Keittiössä ahkeroivat harjoittelijamme Sisi, nepalilaiset Lakmi ja Jagannath sekä Pietisen Helena ja Kirjavaisen Kirsti.

Messussa pääsimme laulamaan sekä eläytymään saarnaan ja rukouksiin useilla eri kielillä. Lauluun saatiin hyvä taustatuki Kirkon kuorolta.

Messun jälkeen iloinen kansainvälinen tunnelma jatkui seurakuntasalin puolella. Sali oli katettu ja koristeltu kauniisti. Herkullinen ateria jälkiruokineen tarjoiltiin pöytiin. Kyllä meidän kelpasi!

 Aterian sai tilata chilillä tai ilman. Halukkaille löytyi lisächiliä. Illan chilikunigattaresta ei ollut epäilyä: go Susanna, go!!

Oli jälleen kerran upea ja avartava iltapäivä, joka vei monien aistien kautta maailman huipulle. Kiitos messuväelle, Kirkon kuorolle ja Outi-kanttorille, ahkerille vapaaehtoisille ja ison 'jälkipyykin' yhdessä vapaaehtoisten kanssa hoitaneille suntioille.

Siunausta paastoon laskeutumiseen ja iloisiin kohtaamisiin kirkonmäellä!

-Paula

Pihlajisto puurotettu

Tänään tarjosimme perinteisen puuropäivän Pihlajiston ostarin edustalla.

Ajankohtainen puheen aihe oli tänä vuonna kanelin määrä.


Laulu raikui ja kaikui upeasti useamman kadun matkalle.
Ihmettelin, miten sellainen kuoro saatiinkin spontaanisti aikaan.
Välillä taisi olla parikymmentä laulajaa yhtä aikaa.



Sädekehät ovat olleet tämän vuoden muotia...
Kaksi tuntia. Kaksisataa annosta puuroa.
 

Ja oli muuten HYVÄÄ puuroa!
Huomenna on Pihlajamäen ostarin vuoro.
Tätä se joulu teettää. 

- sari

Puuro maistui ja joululaulut kaikuivat myös Pihliksessä. Moni totesi ilahtuneena, että höyryävän lautasen myötä tuli hyvä joulumieli. Niin tuli jakajillekin.

-paula

Jouluisia pappoja

Jouluinen Keke ja 'Pappa Panov' nähtiin tänään kirkolla. Syötiin ja juotiin yhteistyössä Lähiöaseman kanssa. Sali oli täynnä ihmisiä ja ihan oikea pukkikin kävi (harmi ettei Jukka nähnyt).
Lähiöasemalta tuli reipasta ja hyvätapaista porukkaa hommiin. Kaikki sujui hienosti!

Silja

Balalaikkojen iloiset kielet

He olivat täällä. Balalaikkojen iloisena helisevät kielet. Joululaulut, venäläiset sävelmät, musiikki jota oli ilo kuunnella ja katsella.

Kalinka-balalaikkaorkesteri on liikkeellä nyt Joulun alla vielä ainakin Munkkiniemen kirkossa 9.12. klo 19 ja Myllypuron kirkossa 18.12. klo 19. Tämä ihan vaan siltä varalta vinkiksi, jos et ollut itse paikalla ja nyt harmittaa :) Noin sataa henkeä ei harmita. Ainakaan samasta syystä. Harmitonta adventtiaikaa kaikille.

- sari