Kesäisen kevään juhlaa

Tänään se taas oli.

Jo perinteeksi muodostunut Suvivirsi soi

- kaiken kansan kevätjuhla Kiillepuistossa.

Sään suhteen ei tänä vuonna paljon jännitetty!

Nykyään enkelitkin viestittelevät kännyköillään...

 

Malmin Saalemin lapset olivat jälleen laulamassa.

He kuuluvat isoon Jippii-kuoroon ja lauloivat kuoron levyttämiä kappaleita.

 

Ei puistokonserttia ilman äänimiestä.

 

Ja ruokaa! Rosa ja Markku saivat paistaa lettuja tauotta.

 

Suntio Jenni piti väen kahvissa ja pullassa yhdessä Anitan kanssa.

Mervi-enkeliltä sai maalauksen käteen tai kasvoihin. 

 



Ensi vuonna pitänee muistaa laittaa aurinkolasit,
jotta ei tarvitse Timonkaan näin kovin siristellä.

 



 

Mukavasti väkeä, aurinkoa, lämpöä ja laulua.

 

Pihliksen talojen katveessa on tämä mainio puisto,

jossa on mukavan rauhallista ja vehreää.

 

Toinenkin enkeli taisi olla liikkeellä kännykän kanssa.

Toki myös ulkopelien ja saippuakuplien.

 

Lähiöaseman lauluryhmä - ja mikäs sen sopivampaa esitettävää
kuin suvivirsi slangiksi



 

Ensimmäistä kertaa tämän tapahtuman historiassa

olivat atsaleat kukassa toukokuun viimeisenä keskiviikkona.

 

Suvivirsi -tapahtumissa kartutetaan tukea Kirkon Ulkomaanavulle

ja tänä vuonna erityisesti Nepalin lasten koulunkäyntiin.

Kolehdin kerääjäksi kannattaa tietysti valita säälittävimmältä näyttävä.

Siksi Pate eli Petri Jukanen.

 

Kirkon kuorolla oli toki myös oma esiintyminen.

 

Makkaramestari Arpiainen.

Tapahtuman tuotto makkaroista, letuista, kahvista,

kolehdista ym. oli 412,68 euroa, joka menee

Kirkon Ulkomaanavulle.

Kiitos siitä!

 

Illan pääesiintyjä oli Markku Perttilä.

Virtuoosi kitaristi ja koskettavien kappaleiden tekijä.

Kiitos, Make!

 

Jos pelkkä musiikki ei olisi innostanut pomppimaan,

niin tämä linna viimeistään.

 

Kirkon takapihalle on hankittu uusi ja tehokas jätepuristin.

Laite on mallia Pastori Holopainen

ja toimii mainiosti makkaraenergialla.



 



 

Puistotapahtuma vaati tänään kolmen pastorin peräkärryt

ja reilusti roudaamista.

Siitä osansa kantoi iloisesti myös tämän kevään harjoittelija Rosa,

 jolla oli tänään viimeinen työpäivä Pihliksen kirkolla.

Kaikki hommat hoituivat harjoittelussa mallikkaasti.

Ainoastaan peräkärryn kanssa peruuttaminen jäi

harjoiteltavaksi myöhemmin.

 

- sari 

Eksoottinen Espoo

Teimmepä perinteisen kevätretken, jonka kohteena oli eksoottisesti Espoo. Yllättävän mukavaa ja kiinnostavaa on katsella naapurikaupungin maisemia. Tämän opimme jo viime kesänä, kun bussi kurvasi silloin kauas Vantaalle.

Espoossa pysähdyspaikkoina oli kaksi punaista tupaa - molemmat entisiä kansakouluja. Ensin menimme Teatteri Hevosenkenkään.

Teatterissa saimme seurata "Kaunotar ja hirviö"-satua hyvässä 5-6 vuotiaiden lasten seurassa. Lasten nauru, spontaanit huokaukset ja havainnot olivatkin mainio lisänautinto hyvän teatterin ohessa. Perinteisen sadun hohto, uudet kekseliäät toteutusideat, ammattitaitoiset näyttelijät ja lavastajat. Moni meistä ei ollut koskaan aiemmin käynyt lastenteatterissa. Korkea aika siis! Teatterinjohtaja Kirsi Siren huomasi paikalle saapuneen aikuisryhmän ja tuli kohteliaasti meitä jututtamaan. Turhan harvoin kun aikuiset uskaltautuvat paikalle ilman lapsia.

Teatterilipun hintaan kuului myös kahvi ja jäätelö - eikä meillä ollut mitään sitä vastaan.

Toinen entinen kansakoulu, jossa poikkesimme on Mataskärin leirikeskus Suvisaaristossa. Espoon ruotsinkieliset seurakunnat järjestävät siellä rippikoulu- yms. leirejä. Leiripaikka sijaitsee piskuisessa saaressa, johon pääsee kätevästi siltaa pitkin bussilla pihaan.

Mataskärissä nautimme maistuvan lounaan: lohikeittoa, saaristolais- ja focaccialeipää,

pannukakkua ja kahvit.

Saaren kappeli on suosittu vihkipaikka. Alttaritauluna on rantamaisema. Vietimme siellä oman laulu- ja hartaushetken.

Retkellä oli vain kaksi pysähdyspaikkaa, jotta matkaan uskaltautuisivat lähtemään hekin, joille bussin rappuset ovat kova haaste. Ja hienosti meni myös meidän rollaattori- ja pyörätuolimatkalaislla. Voimalla, taidolla ja sisulla.

Matkan varrella ajelimme maisemia katsellen ja erinäistä kotiseututietoutta kuunnellen. Nähtiin mormonitemppeli Karakalliossa, ajeltiin tuntemattomin kehätie - numero kaksi, vilkaistiin uutta Suurpellon asuinaluetta ja tutkailtiin Olaria. Ilman pienintäkään kateuden häivää ajelimme hiljalleen Soukan, Haukilahden ja Westendin rantoja. Katsastettiin puutarhakaupunki Tapiolan uutta ilmettä ja vilkaistiin myös isoa työmaata, kun Keilaniemen ja Tapiolan välissä tunneloidaan Kehä 1:stä.

Reissun päätteksi allekirjoittanut pastori vei vielä joukon kotikylälleen Laajalahteen, joka on vanhaa rintamamiestalojen aluetta. Koskaan aiemmin en olekaan ollut turistibussissa oman kodin edustalla selostamassa kyseistä nähtävyyttä. :)


- sari

Monin kielin...

Tänään meidän kirkon messussa soivat monet kielet: suomi, arabia, englanti, ranska, lingala, busuki (bouzouki), kantele... Helluntain messu oli nimensä mukaisesti monikulttuurinen. Messun aluksi pyhän kasteen sai kolme pientä ihmistä - kirkon alakerrassa kokoontuvan suomenkongolaisten Siloé-ryhmän jäsenten lapsia. Nyt siis meidän kirkon uusia jäseniä. Tervetuloa!

 

 

 

 

Ramez Ansara, arabiankielisten pappi Helsingin seurakunnissa, paitsi saarnasi, myös säesti busukilla nuorekasta "äijäkuoroaan". Kaisu Rauhamaa puolestaan opetti uuden virren suomalaisen kanteleen kielillä.

 

Heleää helluntaita kauniin kesäisen päivän juhlaa!

Tässä vielä "pappilan" kukkapenkin käsitys helluntain hehkusta. :)

 

 

- sari

 

Meitä on mukavan monta näissä hommissa!

Muutama viikko sitten oli iso ilo lähettää kutsuja vapaaehtoisille toimijoille meidän kirkolla ja sen liepeillä. Reilut 80 kirjettä lähti - vaikka varmasti jokunen oli taas unohtunut listoiltamme. Unohtavaisia kun olemme.

Kutsuihin vastattiin, niin että saimme hankkia ruokaa ihan reilusti.

Ensin päivällä juhlittiin Leenaa, Eläkeläisten iltapäivän hengetärtä. Onnea vaan vielä kerran!

Illemmalla sitten katettiin pöytiin paikat 60:lle ruokailijalle. Oli kiitosaterian aika. Ja iso ilo oli kuunnella sitä puheensorinaa, naurun remakkaa, yhteistä laulua, jaettua hiljaisuutta. Ilo oli myös katsella tervehdyksiä, tutustumista, leikkimieltä ja hyvästä ruuasta tyytyväisiä kasvoja.

Joukossamme on tosiaan monella tavalla aikaansa kirkon tehtäviin antavia ihmisiä: raamattu- ja rukouspiirin vetäjiä, lasten hoitajia, voileivän voitelijoita, suomenkielen ryhmien ohjaajia, kuorolaisia, leivän ja hävikkiruuan kuljettajia, juoksupoikia ja ehtoisia emäntiä, messuavustajia, lähetyskerhon ja kansainvälisen diakonian toimijoita, tuolijumpan vetäjää ja ovella tervehtijää. Seurakuntalaisia, jotka ovat aktiivisesti rakentamassa tätä yhteisöämme.

Ja joukkoon mahtuu! Uusia ihmisiä ja uusia tapoja tehdä kirkon tehtävää. 

Yhteinen ilta ruokailun, esittäytymisen ja parin leikkimielisen kisailun (jonka työntekijät hävisivät tuomarin puolueellisuuden vuoksi) jälkeen siirryimme kirkkosaliin nauttimaan Heli Närhin esittämistä keväisistä lauluista.

Illan hartautena mietimme taivaan lintujen antamaa opetusta tällä kertaa tutustumalla kurkien maailmaan. Että osaisimme kierrättää vetovastuuta, huolehtia porukasta pudonneesta, kannustaa kanssakulkijaa ja olla välillä vaikka "luppokurkena" joukon jatkona. 

Hyvää yötä, Jeesus myötä, kiitos teistä kaikista!

- Sari

Onni on oma kirkko

Kyllä kelpasi viettää maaliskuista synttäripäivää,

kun sää oli juuri se hienoin mahdollinen kevättalven hohtava keli.

Hernekeitto porisi hiljalleen ja määrä osattiin arvioida juuri kohdalleen

noin 200 ruokailijalle.

Jonoon, mars! 

Kirkolla tavataan!

Sofia, soppaa ja seuraa.

Aurinko lämmiti niin paljon, että ulkona syöminen

oli monille houkutteleva vaihtoehto.

Sisällä taisikin olla jo hiukan tungosta....

Tätä Pihlajamäen kirkko on:

lämmintä jakamista ihmiseltä ihmiselle

Jumalan suojassa.

Tämän vuoden esiintyjä oli nimeltään Urisevat Ukot

eli Laulu-Miesten seniorikuoro.

Kuoro koostuu pitkän linjan kuoromiehistä,

joita johtaa Reijo Pajamo.

Kuulijoita riitti kirkon täydeltä.

Kakkukahvit ja onnittelukortit.

Tämä on naapurista Lähiöasemalta.

Ja nämä kortit alueen päiväkodeista.

Lapset käyvät tänäkin vuonna takkahuoneessa

laulamassa ja paistamassa makkaraa.

Ja joka kerta lauletaan tietysti kirkolle onnittelulaulu. 

Onni on oma kirkko.
Ja kaikki, mitä se tuo tullessaan.

Tänään tasan 42 vuotta yhteistä hyvää.

- sari

Puuroa vauvasta vaariin

Tässäpä pieni kuvakertomus 

illan puurojuhlasta Pihlajamäen Nutalla.

Juhla alkoi puhallinorkesteri Wiipurin reippaalla rytmillä.

Moni varmaan ihmetteli, mistä musiikki oikein kuului.

Sieltä yläkerrastahan se.

Puurojuhlassa unohtuvat kaikki ikärajat yms. 

Talo täyttyy kaikenikäisistä.

On myyjäispöytiä, arpajaiset, askartelua..

Ja tällä kertaa myös valokuvanäyttely,

johon kerättiin avoimella kutsulla kuvia Pihlajamäestä.

Siellä kuvat ovat yhä nähtävissä.

Kannatta poiketa katsomassa!

Susanna Sahrlund ja Maire Kulmala toivat myös yllätysesiintyjän

eli Hiro-koiran, joka esitti Petteri Punakuonoa naisten laulaessa.

Lähiöaseman lauluryhmä lauloi ja sai toisetkin laulamaan.

On se vain hienoa, että Lähikselle saadaan

vuosi toisensa perään näitä taitavia muusikoita

lauluryhmää ohjaamaan ja säestämään.

Kovasti piti laulaa "Joulupukki, joulupukki..." 

ennen kuin Korvatunturin seniori kuuli kutsun.

Odotettu vieras.

Makeistarjoilu poistaa viimeisetkin ujostelun rippeet.

Osaa pukki myös tervehtiä "Give me five" -tyyliin.

Vaikutti siltä, että pukki ilahtui aikuisista yhtä paljon kuin lapsistakin.

Tasa-arvo etenee tälläkin saralla.

Mielihyvä on kokoonpanon nimi.

Ja sitähän he myös tuottivat!

Lähiöasema, Pihlajamäki-seura, Nuta, seurakunta....

yhdessä on hyvä järjestää tapahtuma.

Puuroa oli tarjolla soppatykillinen.

Lisäksi glögiä ja pipareita...

 ... ja sitten pöytään kannettiin myös monta hienoa

Suomi 100 -täytekakkua, joissa maistui mustikka.

 Fungo on tämän tyttöryhmän nimi.
Laulu sujui...

.. ja huilut soivat. 

Runoilija-lady Ulla Welin

toi juhlaa kertomusta ja runoa

pilke silmäkulmassa, kuten aina.

Illan viimeinen esiintyjä Seppo Luusalo

loihti äänellään herkän tunnelman

Välillä soi saksofoni...

Ja kuultiinhan sitten opaskoira Ärrin laulua myös,

kun Seppo vaihtoi huuliharppuun.

Eläinystäviä näytti olevan salin täydeltä.
Vauvasta vaariin.

Hyvä, Pihlis! Hyvä, yhteistyö!

Tätä perinnettä on ilo jatkaa.

- sari