Onni on oma kirkko

Kyllä kelpasi viettää maaliskuista synttäripäivää,

kun sää oli juuri se hienoin mahdollinen kevättalven hohtava keli.

Hernekeitto porisi hiljalleen ja määrä osattiin arvioida juuri kohdalleen

noin 200 ruokailijalle.

Jonoon, mars! 

Kirkolla tavataan!

Sofia, soppaa ja seuraa.

Aurinko lämmiti niin paljon, että ulkona syöminen

oli monille houkutteleva vaihtoehto.

Sisällä taisikin olla jo hiukan tungosta....

Tätä Pihlajamäen kirkko on:

lämmintä jakamista ihmiseltä ihmiselle

Jumalan suojassa.

Tämän vuoden esiintyjä oli nimeltään Urisevat Ukot

eli Laulu-Miesten seniorikuoro.

Kuoro koostuu pitkän linjan kuoromiehistä,

joita johtaa Reijo Pajamo.

Kuulijoita riitti kirkon täydeltä.

Kakkukahvit ja onnittelukortit.

Tämä on naapurista Lähiöasemalta.

Ja nämä kortit alueen päiväkodeista.

Lapset käyvät tänäkin vuonna takkahuoneessa

laulamassa ja paistamassa makkaraa.

Ja joka kerta lauletaan tietysti kirkolle onnittelulaulu. 

Onni on oma kirkko.
Ja kaikki, mitä se tuo tullessaan.

Tänään tasan 42 vuotta yhteistä hyvää.

- sari

Puuroa vauvasta vaariin

Tässäpä pieni kuvakertomus 

illan puurojuhlasta Pihlajamäen Nutalla.

Juhla alkoi puhallinorkesteri Wiipurin reippaalla rytmillä.

Moni varmaan ihmetteli, mistä musiikki oikein kuului.

Sieltä yläkerrastahan se.

Puurojuhlassa unohtuvat kaikki ikärajat yms. 

Talo täyttyy kaikenikäisistä.

On myyjäispöytiä, arpajaiset, askartelua..

Ja tällä kertaa myös valokuvanäyttely,

johon kerättiin avoimella kutsulla kuvia Pihlajamäestä.

Siellä kuvat ovat yhä nähtävissä.

Kannatta poiketa katsomassa!

Susanna Sahrlund ja Maire Kulmala toivat myös yllätysesiintyjän

eli Hiro-koiran, joka esitti Petteri Punakuonoa naisten laulaessa.

Lähiöaseman lauluryhmä lauloi ja sai toisetkin laulamaan.

On se vain hienoa, että Lähikselle saadaan

vuosi toisensa perään näitä taitavia muusikoita

lauluryhmää ohjaamaan ja säestämään.

Kovasti piti laulaa "Joulupukki, joulupukki..." 

ennen kuin Korvatunturin seniori kuuli kutsun.

Odotettu vieras.

Makeistarjoilu poistaa viimeisetkin ujostelun rippeet.

Osaa pukki myös tervehtiä "Give me five" -tyyliin.

Vaikutti siltä, että pukki ilahtui aikuisista yhtä paljon kuin lapsistakin.

Tasa-arvo etenee tälläkin saralla.

Mielihyvä on kokoonpanon nimi.

Ja sitähän he myös tuottivat!

Lähiöasema, Pihlajamäki-seura, Nuta, seurakunta....

yhdessä on hyvä järjestää tapahtuma.

Puuroa oli tarjolla soppatykillinen.

Lisäksi glögiä ja pipareita...

 ... ja sitten pöytään kannettiin myös monta hienoa

Suomi 100 -täytekakkua, joissa maistui mustikka.

 Fungo on tämän tyttöryhmän nimi.
Laulu sujui...

.. ja huilut soivat. 

Runoilija-lady Ulla Welin

toi juhlaa kertomusta ja runoa

pilke silmäkulmassa, kuten aina.

Illan viimeinen esiintyjä Seppo Luusalo

loihti äänellään herkän tunnelman

Välillä soi saksofoni...

Ja kuultiinhan sitten opaskoira Ärrin laulua myös,

kun Seppo vaihtoi huuliharppuun.

Eläinystäviä näytti olevan salin täydeltä.
Vauvasta vaariin.

Hyvä, Pihlis! Hyvä, yhteistyö!

Tätä perinnettä on ilo jatkaa.

- sari

Kirkosta kirkkoon ja takaisin.

Vuoroin vieraissa, niinhän sitä sanotaan.

Eläkeläisten iltapäivässä on syksyn aikana ollut neljä ekumeenista vierasta:

ortodoksisesta, katolisesta, vapaakirkosta sekä Saalem-seurakunnasta.

Nyt sitten teimme vastavierailun.

Retki oli avoin  myös muille asiasta kiinnostuneille.

Tässä hiukan kuvaterveisiä, olkaa hyvä!

Ensimmäinen kohteemme oli Uspenskin katedraali. Opimme mm. sen, 

että tämä kirkko on 20 vuotta nuorempi kuin Helsingin tuomiokirkko. 

Moni olisi veikannut ikäeroa toisinpäin.

Kirkkoa esitteli nuori siviilipalvelusmies.

Seurakuntaan kuuluu n. 20 000 jäsentä,

ja se on Suomen suurin ortodoksiseurakunta.

Taivaansini kupolissa. Ulkoapäin kirkossa on 13 sipulikupolia.
Ne kullattiin uudelleen n. 10 vuotta sitten.
Kultaus on tarkkaa puhaa eikä siinä törsätä materiaalin kanssa.
Yhteen kupoliin käytetään kultaa saman verran kuin on yhdessä vihkisormuksessa.
Ei siis kannata kiipeillä katolle kultavarkaisiin.

Tässä meidän retkijoukko.

Havahduimme siihen, että tällä kertaa matkassa ei ollut yhtään miestä kuljettajan lisäksi.

Millainen olisi seurakuntaretki miesten mieleen?

Ihmeitä tekevä ikoni ja sille lahjoitetut korut.

Ikoni oli jonkin aikaa varkaiden hallussa, mutta palautui paikalleen.

Tuohus ja rauha.

Uspenskin katedraalin nimen voisi suomentaa Kuolonuneen nukkumisen piispan kirkko.

Se on siis pyhitetty Jumalan äidin kuolonuneen nukkumisen muistolle.

Pietari ja Paavali

Malmin seurakunta keskellä kylää.

Sinnikkäät seniorit saivat rappustreeniä koko viikon edestä.

Seuraava kohde oli Pyhän Henrikin katedraali

eli katolinen kirkko 

Seurakuntaan kuuluu hiukan yli 4 000 jäsentä,

jotka edustavat yli 80 eri kansallisuutta.

Kieliä siis riittää! Aktiivisesti on käytössä suomen lisäksi mm.

ruotsi, englanti, espanja, italia, vietnam ja aramea.

Pappiskandidaatti Tuomas Nyyssölä esitteli meille kirkkoa ja seurakuntaa.

Hänet vihitään pian diakoniksi ja sen jälkeen sitten papiksi.

Tuomas on opiskellut papin tehtävää varten ensin Helsingin yliopistossa

ja sen jälkeen muutaman vuoden Roomassa.

Maria on toki keskeisesti esillä jokaisessa katolisessa kirkossa.

Kukapa tuntisi Jeesuksen paremmin kuin oma äitinsä!

Joosef on myös kuvattu samanlaisena patsaana.

Ja Joosefin jaloissa pieni Jeesus-poika karitsan kanssa.

Ikuinen valo vihkiristiin kiinnitettynä kertoo,

että tabernaakkelissa on pyhitettyä leipää

edellisen messun jäljiltä.

Pyhän Henrikin katedraalin takana on kaunis sisäpiha.

Katedraalin yhteydessä asuvat myös ursuliininunnat,

jotka mm. pitävät lastentarhaa.

Tämän jälkeen meillä oli lounaan aika.

Hyvä palvelu, maittava ruoka ja viihtyisä ravintola.

Siinä kolme hyvää syytä kajauttaa komeasti

pari säkeistöä kerhon omaa kiitoslaulua.

Vapaakirkko ja pastori Ari Korolainen otti vastaan lounaasta raukean väen.

Infotaulu kirkon ikkunassa...

:)

Vapaakirkko syntyi Suomessa vähitellen 1870-luvulta lähtien.

Aluksi se toimi n. 40 vuotta suomen ev.lut. kirkon sisällä -
eräänlaisena herätysliikkeenä.
Vuonna 1923 Vapaakirkko rekisteröityi omaksi kirkokseen.

Se on siis aivan made in Finland -kirkko.

Alttarikaiteen teksti.

Leena ja Helena ja yhteisen laulun aika.

Alttariseinän maalaus on 1920-luvulta. 

Siinä malleina on ollut silloisia seurakuntalaisia ja työntekijöitä.

Päiväkahvilla kävimme oman kirkkomme suojissa eli Annankulmassa.

Ja kyllä tuo sali on niin kaunis!

Annankulman toiminnanohjaaja Satu Ali-Rekola kertoi meille,

mitä kaikkea tilassa tapahtuu.

Viimeinen retkikohde oli Hakaniemessä Saalem-seurakunta, 

joka on osa suomalaista helluntaiherätystä.

Saalemin kirkkosali on vaikuttavan kokoinen.

Kun sitä alettiin rakentaa, suunnitelmien lähtökohtana oli mm. se,

että kirkkoon ei saa olla kadulta mitään kynnystä.

Eipä siinä juuri olekaan.

Saalem-nimi tulee Raamatun sanasta Shalom. 

Helluntaiseurakunnilla on usein tällaisia omia nimiä,
jotka juontavat Raamattuun.

Kansainvälisyys on osa tämänkin seurakunnan arkea.
Jumalanpalvelukset tulkataan aina neljälle kielelle ja sen lisäksi
monilla kieliryhmillä on omia tilaisuuksiaan.

Päätteeksi vilkaisimme myös kirkon alakertaan,

jossa on perinteinen lasten Aikamatka joulumaahan.

Joulun sanomaan johdattavalla kierroksella käy tuhansia 6-8 vuotiaita

opettajien ja hoitajien johdolla.

Hämärä oli juuri kääntynyt iltapimeäksi,

kun palasimme Pihlajamäen kirkolle.

Tällä kirkolla olemme samalla asialla

kuin näissä retkipaikoissakin ovat.

Sanomaa hyvästä Jumalasta

palvelua heikoimmille

keskinäisen yhteyden rakentamista.

Kiitos tästä retkipäivästä!

- sari