Suvivirren kautta kesään

Moninaiset valmistelut virittivät Kiillepuistoon juhlan puitteet.

LaKu = lapsikuoro. Malmin Saalemin ryhmä kuuluu isompaan ja hyvin tunnettuun Jippii-kuoroon.

Kiitos jälleen mukana olosta ja lauluista, joista paistoi ilon ja armon aurinko.

Pomppulinnan saimme lainaksi - eikä sen tarvinnut tyhjänä odotella :D

Hetken aikaa piti odotella omaa vuoroa, mutta sitten sai hyppiä vapaalla tyylillä.

Kasvomaalausta tarjottiin seurakunnan ja Lähiöaseman yhdistetyin voimin.

Mervi-orava on myös meidän lastenohjaaja.

Maalauksen tyylin sai toki jokainen asiakas valita vapaasti.

Herrasväellä oli siten ihan reteät ilmeet.

Aarnivalkean nuoret paistoivat vohveleita ja lettuja.

Yhteislaulu ja musiikin kuuntelu kokosi väkeä aloilleen...

... mutta puistotapahtumassa on aina myös se ilo, että saa kuljeskella ja tavata tuttuja.

Illan päävieras oli artisti Mirkka eli Mirkka Paajanen.

Häneltä on keväällä ilmestynyt ensimmäinen oma levy.

Aiemmin Mirkka on tunnettu lähinnä sanoittajana ja gospelmuusikkona.

Tämän illan laulut olivat hänen omaa tuotantoaan. Sielukas ääni ja sisältö!

Sadetta olimme pelänneet koko edeltävän viikon, mutta siltä vältyttiin

ja nähtiinpä myös sinistä taivasta ajoittaisen auringonpaisteen kera.

Suvivirsi-ilmapallot muistuttivat myös siitä,

että tapahtuma on osa Kirkon ulkomaanavun Suvilinnun laulu - kampanjaa,

jolla tuetaan Ugandaan muuttaneita pakolaisia.

Erityisesti nuorten koulutusta siellä.

Ugandassa on miljoona pakolaista, joten apua todella tarvitaan.

Kansainvälistä väriä on Pihliksessä aina, kun väkeä on koolla.

Lemmikitkin ties mistä kotoisin - kuten tämä Espanjasta tullut entinen löytökoira.

Timon ja Tapsan tahdissa on hyvä laulaa.

Lapsille oli tarjolla monenlaista puuhaa.

Puistossa, puun suojassa.

Yhteinen työ on myös yhdessä viihtymistä.
Partiolaiset ovat juuri muuttaneet kolonsa Kiillekujan kerhohuoneelta
Pihlajamäen kirkon yläkertaan. Tervetuloa kirkolle uudet ja vanhat partiolaiset!

Varjot pitenevät. Pian on iltavirren aika.

Kirkon kuoro - toistaiseksi ilman koiran soolo-osuutta.

Pihlajamäen kirkon isäntä-pappi, Jukka juonsi ja päätteeksi siunasi meidät alkavaan kesään.

Aika kiittää ja kumartaa, kerätä tavarat kokoon. Kiitos kaikille mukana olijoille. Tapahtumaa olivat tekemässä kirkon työntekijöiden lisäksi Lähiöaseman väki, Lions Club Pihlajamäki, Aarnivalkeat, LaKu-kuoro, Mirkka Paajanen, diakin opiskelijat Pauli ja Eveliina, harjoittelija Ellen, pajan pojat Tomi ja Hannu, vapaaehtoiset Elisa ja Saif. Ja varmasti joku, jota en juuri nyt muista.

Kaunis kiitos jokaiselle teille!

Lasten lähdettyä Ellen-jänis pääsi asiaan.

- sari

Arkkualba sai värikkään ja juhlavan siunauksen

 

 

Pihlajamäen kirkolla siunattiin eilen käyttöön Pihlajiston Käsityökerhon upea aikaansaannos: Malmin siunauskappelille lahjoitettava arkkualba. Historiallista hetkeä oli kokoontunut todistamaan täpötäysi kirkkosalillinen seurakuntalaisia, mukaan lukien kaksi rippikouluryhmää.

 

 

 Arkkualba, poikkiliinat ja hiekkaliinat odottamassa siunaamista kirkon alttarilla sunnuntaina 21.5.2017. Alba on tarkoitettu käytettäväksi arkun päällä hautajaisten aikana. Poikkiliina koristaa, hiekkaliinan päälle pappi tekee hiekasta ristinmerkin.
 

 

Siunaamisesta vastasi idean tyytyväinen isä, Holopaisen Jukka.

 

 

Käsityökerhon uskollinen luotsaaja, Eeva Läikkö, ja aktiivinen kerholainen,

Irma Mattila, avustivat.

 

 

 

Malmin hautausmaan ylipuutarhuri Juha Ollila ja kappelin suntiot lupasivat pitää arkkualbasta hyvää huolta ja rohkaista omaisia sen ahkeraan käyttöön.

 

 

 

 

 

Yhteistä messua jatkettiin iloisen kansainvälisissä tunnelmissa kongolaisen

Siloé-ryhmän ja kiinalaisen seurakunnan jäsenten kanssa.

 

 

Kansainvälistä väriä löytyy myös arkkualban työn jäljessä. Alban poikkiliinojen puhuttelevan pihlajanmarja-aiheisen kuvioinnin kirjonnasta vastasi kuubalaistaustainen Stadia-ammattikorkeakoulun opiskelija. Kuvassa kukitettuina opiskelija (vas.) opettajineen sekä kuvioiden suunnittelija, pihlajistolainen Marjatta Tahvanainen (keskellä). Vuodenaikojen rytmiä toistavassa kuvioinnissa voi nähdä myös ihmisen elämänkaaren syntymästä kuolemaan.

 

Siunausta matkaan, arkkualba ja sen alta matkaan saatettavat!

 

-paula/ kuvat sari

Sinisen taivaan alla!

Tämän kevään retki tehtiin Sibeliuksen lapsuusmaisemiin Hämeenlinnaan.

Bussissa soi Finlandia - 100v. Suomelle ja suurelle säveltäjälle.

Ensimmäinen kohde olikin Aulanko. Puistometsä, jossa pieni viulistipoika kävi aikoinaan soittelemassa ja sai innoitusta tuohonkin sävellykseen.

Aulangon värikkäästä historiasta opiskelimme matkan varrella.

Kansallismaisemassa sinisen taivaan alla.
Tämä oli sitten sellainen kevät, kun toukokuun puolivälissä

kevään vihreys antoi vielä odottaa itseään.

Tämä asetelma on varmasti valokuva-albumien kestosuosikkeja.
Eikä ihme!

Nopeajalkaiset ennättivät kiivetä myös näkötorniin.

Wetterhoffin talo on varma kohde, kun joukossa on paljon käsityön harrastajia.
Lounastimme viereisessä Kahvila Fredrikassa
ja tutkimme sitten käsityömyymälän ja -näyttelyn antia.

Oppaamme Marketta Suontausta esitteli meille Sibeliuksenpuistoa.

   

Ja olihan siellä itse Sibeliuskin.

Ihastuttavat puistonpenkit, jotka soittavat Sibeliuksen musiikkia

niille istahtaessa. Ja mehän testasimme jokaisen penkin!

Oppaan johdolla teimme bussikierroksen kaupungilla.

Päätteeksi vielä maalaismaisemiin.
Tiirinkosken tehdas on lammas- ja karjatila, jossa on myös viihtyisä kahvila ja myymälä.

Kuljetusliikkeen palvelu on aina ensiluokkaista.

Ylämaan karja ja hevoset olivat sillä hetkellä laitumella hiukan etäämpänä, 

mutta talon kissa teki läheistä tuttavuutta ja lampaita pääsi ihastelemaan läheltä.

Ihastuimme kovin Hämeenlinnaan - mukavan kokoiseen kaupunkiin veden äärellä.

Sinne pitää mennä toisenkin kerran ja ajan kanssa, oli monen toteamus.

- sari

Virkistymässä!

 

Tämänvuotinen vanhusten virkistyspäivä pisti liikettä niveliin. DIAK:n opiskelijoiden valmistaman maukkaan salaattiaterian jälkeen täysi salillinen osallistujia jaettiin kolmeen ryhmään, jotka lähtivät kiertämään kirkkoa.

Alakertaan oli rakennettu virkistävä jalkakylpypiste, jossa halukkaat saivat upottaa varpaansa lämpimään veteen rauhoittavan musiikin soidessa taustalla. "Aivan kuin suoraan Raamatusta", totesi joku, kun pappi pesi hänen jalkojaan. Päätteeksi sai vielä valita mieleisensä tuoksuisen jalkavoiteen.

 

 

Takkahuoneessa oltiin hiljaa ja tuijotettiin tuleen. Autuasta!

 

 

Kyllösen Marjan mummomuskarissa oli vipinää. Hienosti pysyi iäkkäämpikin väki mukana Marjan  vauhdikkaassa menossa.

 

Pihlajamäen eläkeläisten iltapäivän tanssihaaste #suomitanssii

 

Kierroksen päätteeksi vietettiin liikuttava tuokio minkäs muun kuin eläkeläisten iltapäivän Suomi 100v. tanssihaasteen parissa. Jos asia on uusi, kurkkaa lisätietoa yllä olevasta linkistä. Liikkeen ja musiikin liitossa on taikaa!

 

 

 

 

Kirkkosalissa hiljennyimme ja siunasimme toinen toisemme jatkamaan arjen matkaa. Kotiin lähdettiin kahvikupin kautta. Kahveilla arvottiin viimeinen Kiillekujan kerhohuoneella kudottu huopa, Yhteisvastuun hyväksi. Onnea Liisalle!

 

Kiitos idearikkaat ja toimeliaat Helena, Sari ja opiskelijat. Yhdessäolossa on voimaa.
-paula